Yleine ahistus

Hei.

Vähän heikolle jäänyt tilittäminen viime aikoina. Yleistä ahistuneisuushäirötä tässä kärsitään edelleen ja koitetaan keksiä keinoja millä siitä selvitä. Koitan kovasti olla toistamatta itseäni mutta jos noiin tapahtuu niin niin on tarkoitettu tapahtuvan.

Tarkoitus olisi aloittaa "kunnon psykoterapia" tammikuun alussa mutta koska psykiatrin lausunto viivästyi niin kunnolla aloitetaan sitten myöhemmin. Kunnolla tarkoittaa tässä tapauksessa kahta tapaamista viikossa. Nyt ollaan nähty terapeutin kanssa tilapäisesti kerran kahdessa viikossa.

Kysyin tänään paremmalta puoliskoltani (siltä terveemmältä :D... :/) että onko hänellä oikeasti hajua mitä "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö" tarkoittaa. Ei kuulemma ollut, joten luin pitkät pätkät netistä löytämääni höttöä aiheesta. Ihminen on antanut nimen tälle "tilalle". Entä jos me ahdistuneet ollaan ihan normaaleja ja nymyinen elämänlaatu on vain saastunut? Jos kyseessä on kohdallani ensimmäisen polven kaupunkilaisen kyvyttömyys sopeutua kaupunkiympäristöön? Oikeasti haluaisin ratsastella päivät pitkät suomenhevosellani (jota minulla ei ole) pitkin autioita rantoja ja metsiä (en kaipaa ihmisiä(?)) ja illalla kellahtaa Hello Kitty- peiton alle turvaan ja herätä seuraavaan ratsastuspäivään. Välillä neuloisin parit sukat, myssyt ja lapaset torilla myytäväksi ja ihmiset maksaisivat niistä oikeasti ENEMMÄN KUIN LANKOJEN HINNAN..!

Tavallaan olen optimisti. Tavallaan pessimisti. Jotakin siltä väliltä. Romantikko. Jos jotakin tällä hetkellä olen oppinut elämästä: niin ketään ei kiinnosta. Haluan tupakin, ja jotakin juotavaa. Joulu meni hyvin; sain lahjoja vähemmän kuin annoin. Antaminen on kivempaa kuin saaminen... paitsi seksissä -> sekä että. :)

Mulla on muuten kummilapsi Afrikassa, kun en ole omia onnistunut saamaan. Huomenna mennään kaitsemaan siskon poikaa ja maailman ihaninta puolitoista vuotiasta tyttölasta.

Maanantaina siis töihin. Pelottaa.

T:Heppa